Hyvää ja rauhallista joulua!
keskiviikko 24. joulukuuta 2014
tiistai 23. joulukuuta 2014
Luukku 23
Jukolan
veljesten joulusauna
On jouluilta.
Ilma on suoja.
Harmaat pilvet
peittävät taivaan,ja vastatullut lumi
peittää vuoret ja
laaksot.
kuuluu metsästä
hiljainen kohina.
Teeri illastaa
urpuisessa koivussa,
tilhiparvi
punoittavassa pihlajassa,
ja harakka,
männistön kärkäs
neito,
kantelee varpuja
vastaisen pesänsä
perusteeksi.
Niin mökissä
kuin komeassa
kartanossa
on iloa ja rauhaa,
niin myös veljesten
pirtissä
Impivaaran aholla.
Mutta pirtistä kuuluu
löylyn kohina
kiukaan kuumilta
kiviltä
ja pehmeitten
vihtojen hutkinta.
Ottavat nyt veljekset
ankaran joulukylvyn,
Ja kun viimein
polttavan
helteinen löylytys
oli päätetty,
astuivat he alas,
pukivat yllensä
ja istuivat
levähtämään.
Siinä he istuivat
puhallellen ja
vuodattaen hikeä.
Loimottava päre
valaisi huonetta.
-Aleksis Kivi,
mukaelma; Seitsemän veljestä,
Kultainen lukukirja,
1957-
maanantai 22. joulukuuta 2014
Luukku 22
Kotitonttu joulun aikaan
miten paljon tehdä saikaan!
Pitkin päivää riitti työtä
tonttu hääri toisten myötä.
Lumet loi se riihitieltä.
Sitten jyvät nouti sieltä.
Lehmäin eteen heinät kantoi.
Kanoille myös vettä antoi.
Hevosille kaurat heitti,
loimin lämpimin ne peitti.
Vilkkui soma piippalakki
tonttuhousut - harmaa takki...
Vasta ehtiessä illan palas loukkoon tallin sillan.
-Ester Ahokainen-
miten paljon tehdä saikaan!
Pitkin päivää riitti työtä
tonttu hääri toisten myötä.
Lumet loi se riihitieltä.
Sitten jyvät nouti sieltä.
Lehmäin eteen heinät kantoi.
Kanoille myös vettä antoi.
Hevosille kaurat heitti,
loimin lämpimin ne peitti.
Vilkkui soma piippalakki
tonttuhousut - harmaa takki...
Vasta ehtiessä illan palas loukkoon tallin sillan.
-Ester Ahokainen-
Koska itselläni on nyt joulun alla ollut kovin kiirettä, nin tämä runo vaikutti vallan sopivalta tänne luukkuun. =)
sunnuntai 21. joulukuuta 2014
Luukku 21
4. Adventti
Neljäs liekki lausuu:
"Nyt odotus on päättynyt.
Siis kerallani riemuitkaa.
Jo joulun juhla tulla saa."
"Nyt odotus on päättynyt.
Siis kerallani riemuitkaa.
Jo joulun juhla tulla saa."
lauantai 20. joulukuuta 2014
Luukku 20
Kohta on joulu ja piakkoin pitäisi kuusi koristella. Millä tavoin sen koristelisi? Tekisikö samoin kuin muumit? =)
Muumilaakson joulukuusen koristelu
(Tove
Jansson; Kuusi. Kokoelmasta näkymätön lapsi ja muita kertomuksia. Suom. Laila
Järvinen.)
Muumilaakson joulukuusi
koristeltiin näin:
"He kantoivat heti
joulukuusen pihalle ja istuttivat sen lujasti lumeen. Sitten he alkoivat
koristaa sitä latvasta lähtien kaikella kauniilla, mitä vain keksivät.
He koristivat sen kesäpuutarhan
näkinkengillä ja Niiskuneidin helminauhoilla. He poimivat salongin lampusta
kristallit ja ripustivat ne oksille. Latvaan he asettivat punaisen
silkkiruusun, jonka Muumimamma oli saanut Muumipeikon isältä.
Kaikki kantoivat sinne kauneinta
mitä tiesivät lepyttääkseen talvern käsittämättömiä voimia.
Kun kuusi oli valmis, kulki
Hemulin täti jälleen potkukelkallaan ohitse. Nyt hän polki toiseen suuntaan, ja
hänellä oli jos mahdollista vielä kiireempi kuin äsken.
- Katso meidän kuustamme,
Muumipeikko huusi.
- Varjelkoon! Sanoi Hemulin täti.
Mutta te olettekin aina olleet kummallisia. Nyt minun täytyy mennä... Täytyy
ehtiä valmistamaan ruokaa, ennen kuin joulu tulee.
- Joulu? Toisti Muumipeikko
ihmetellen. Syökö se?"
perjantai 19. joulukuuta 2014
Luukku 19
Pian pihaan alkoi saapua autoja. Paikalle ajoi
metalliyrittäjä rekeä korjaamaan, kangaskauppias reen revennyttä sisustusta
uusimaan, lahjatavarakauppiaita paperikääröineen lahjoja paketoimaan sekä koko
joukko muita talkoolaisia poroja etsimään. Ja ajoipa pihaan vielä
ambulanssillaan vuoden karkkilalainenkin, Rannan Teuvo joulupukin jalkaa
hoitamaan.
Pihassa kävi iloinen vilinä ja vilske. Ihan niin kuin
tonttulassa, tuumi joulupukki.
Pian reki oli korjattu ja uudelleen lastattu. Kadonneet
porot olivat löytyneet ja joulupukin nilkkakin oli saanut tarvittavan ensiavun.
Joulupukki istahti rekeen, katsoi ympärillään olevaa yrittäjäjoukkoa ja hymyili.
– Olen minä teistä karkkilalaisista paljon kuullut, mutta jälleen kerran te
kyllä ylititte itsenne. Toivottavasti kaikki kaupungin asukkaat osaavat
arvostaa teidän tarjoamianne hyviä palveluja. Kokemuksesta kyllä tiedän,
etteivät asiat joka kaupungissa ole niin hyvin kuin täällä.
Ja niin joulupukki sytytti rekensä uudet upeat, Karkkilasta
hankitut ajovalot ja lähti liikkeelle. Lasten joulu oli turvattu ja eivätpähän
porot ainakaan valon puutteesta tulisi toista kertaa eksymään.
Mitä piditte joulutarinoista? Kerrottehan mielipiteenne. =)
torstai 18. joulukuuta 2014
Luukku 18
- Tontutko, kysyi isäntä. Joulupukki pudisti päätään ja
kertoi, että Jaska ja Juuso olivat joulupukin poroja, jotka olivat ensimmäistä
kertaa mukana aatonaaton tarkistuskierroksella. Petteri Punakuono oli vielä
viime jouluna ollut mukana sekä aatonaaton että aattoillan kierroksilla, mutta
tänä jouluna jo vanhaksi käynyt Petteri oli saanut jäädä kotiin lepään. Oli
nuorempien vuoro. Mutta kaikki ei ollut sujunut ihan suunnitelmien mukaan.
Joulupukki kumartui ja poimi maasta lasin sirpaleita.
Joulupukin lyhty oli hajonnut rysähdyksessä. No toisaalta, ei lyhdystä
muutenkaan liioin apua ollut. Lyhdyn takia oli tähän jamaan jouduttukin.
Heikkotehoinen lyhty ei pystynyt korvaamaan Petterin loistavaa nenää. Porot
olivat eksyneet reitiltä ja törmänneet suureen kuuseen.
- Mitä me nyt teemme? En ikinä saa rekeä korjatuksi
huomisiltaan mennessä.
Isäntä oli jo toipunut pahimmasta hämmästyksestä ja alkoi
hahmotella päässään suunnitelmaa. – Mennäänpäs meille. Eiköhän me homma
hanskaan saada.
Sisällä isäntä tarttui puhelimeen ja alkoi soitella. Olipa
onni onnettomuudessa, että haaveri oli sattunut juuri karkkilalaisen yrittäjän
metsässä. Karkkilalaiset yrittäjät olivat tunnettuja hyvästä asiakaspalvelusta,
monipuolisista palveluista, joustavuudesta ja ennen kaikkea yhteistyöstä. Sillä
yhteistyötä tässä tilanteessa juuri tarvittaisiin.
Minkälaista yhteistyötä mahtaa olla luvassa? Huomenna saamme tietää. =)
keskiviikko 17. joulukuuta 2014
Luukku 17
Metsässä lojui sikin sokin lahjapaketteja, suuria ja pieniä,
punaisia, sinisiä, vihreitä ja keltaisia ja lahjapakettien alla törrötti puinen
reki, jonka jalakset olivat vääntyneet. Kuusen alta kuului vaimeaa voivotusta.
Isäntä lähestyi kuusta varovaisesti ja siirsi sen oksia
kädellään. Hän katsoi näkemäänsä epäuskoisena, sulki silmänsä ja avasi ne
uudelleen ja – kyllä - siinä se oli edelleen. Kuusen alla makasi joulupukki
voivotellen hiljaa ja pidelleen oikeaa nilkkaansa.
- Ai ai ai ai… Voi voi voi… Miten tässä nyt näin pääsi
käymään? Voisittekos auttaa hieman, että pääsisin täältä ylös. Ai ai ai ai… Voi
voi voi… Miten ihmeessä? Voi voi voi…
Isäntä ojensi kätensä ja veti joulupukin varovasti pystyyn.
Niin tai varovasti ja varovasti. Voitte vain kuvitella, että joulupukin pystyyn
vetämiseksi tarvitaan kyllä aika paljon voimia. Joulupukki nousi seisaalleen,
puisteli lumia vaatteistaan ja alkoi tehdä tilannearvioita. Joulupukin nilkka
oli nyrjähtänyt, lahjapaketit olivat ruttuisia, mutta kaikkein pahimmassa
jamassa oli reki. Reen jalakset olivat vääntyneet, toinen jalaksista oli
murtunut ja irronnut kannattimistaan.
Joulupukki huokasi raskaasti ja silmäili samalla
ympärilleen. – Missä Jaska ja Juuso ovat?
Miten pukille nyt käy? Keitä ovat Jaska ja Juuso? Se selviää ensi kerralla. =D
tiistai 16. joulukuuta 2014
Luukku 16
JOULUSATU
Haluatteko kuulla salaisuuden? Salaisuuden siitä, mitä viime
jouluna oli lähellä tapahtua. Oli nimittäin oikein pelottavan lähellä, että
lapset olisivat jääneet ilman joululahjoja.
Kaikki lähti liikkeelle siitä, kun jouluaaton aattoiltana,
siis sinä samana iltana kun illalla oli laitettu kinkku uuniin kypsymään, eräs
ruskea pieni koira – ei siis Minka eikä Tinka, eikä Remu eikä Kemu – vaan se
pieni ruskea pörröinen koira, joka asuu siellä Antiaistentien varressa, aivan
Isonmetsän rajalla, alkoi vimmatusti haukkua keskellä yötä.
Niin tai oikeasti kaikki oli alkanut jo hetkeä aikaisemmin,
kun metsästä kuului valtava rysähdys.
Talon isäntä heräsi kuitenkin vasta haukkumiseen, nousi ylös
sängystä ja raotti ikkunaverhoa. Puiden latvat heiluivat vimmatusti vasten
kuutamoa. Isäntä päätti mennä katsomaan ainakin pihalle, mitä metsässä oikein
tapahtui.
Päästyään metsän laitaan, siihen missä kaksi polkua erkani
toisistaan, sekä isäntä että koira jähmettyivät paikalleen. Isäntä ei sanonut
sanaakaan, eikä koira päästänyt äännähdystäkään – he katsoivat vuorotellen
toisiaan ja sitä, mitä edessään näkivät.
Mitähän isäntä ja pieni ruskea koira ovatkaan löytäneet? Sen saat tietää avaamalla huomennakin kalenteriluukun. =)
maanantai 15. joulukuuta 2014
Luukku 15
Joulun edellä
Hiljaa illan hämärässä
joulu-ukko kulkee;
pimenevi metsän rinne,
yöhön seudun sulkee.
Ukko hiipii tupasien
pienoisien takaa;
kuuntelevi, katselevi
muoto hällä vakaa.
Tähän aikaa ukolla
on yllin kyllin töitä,
täytyy olla liikkehellä
päivää sekä yötä.
Muistiin kaikki Matit, Maijat
ottaa täytyy tarkoin.
Varat myöskin lueskella
yksin penneine, markoin.
Ettei kukaan ilman jäisi
-siinä ukon huoli.
Ettei lahjat väärin menis
-siinä toinen puoli.
Hiljaa kulkee ukko kulta
illan hämärässä.
Lapset unta ihanata
uinuu lämpimässä.
- Aili Nissinen -
sunnuntai 14. joulukuuta 2014
Luukku 14
3. Adventti
Kolmas liekki puhuu näin:
"Jo joulu hiipii tänne päin.
Kun valoani katselette,
sen tulosta jo iloitsette.
Pian viikko ohi vilistää,
jäljelle vain yksi jää."
"Jo joulu hiipii tänne päin.
Kun valoani katselette,
sen tulosta jo iloitsette.
Pian viikko ohi vilistää,
jäljelle vain yksi jää."
lauantai 13. joulukuuta 2014
Luukku 13
Hyvää Lucian päivää!
Talven syli
Kuin untuvaa, lunta kaikkialla, valkeanaan.
Lumivaippaan, peittynyt on maa.
Talven syli on suojaansa ottanut sen
luonnon, kaiken ihanuuden.
Päivä on lyhyt, hämärtää
lumi pimeyttä kirkastaa.
Kuu nousee, ylle kattojen
tunnetko, talven sylin. luonnon kauneuden.
Kirjoittaja: Talven keiju
Talven syli
Kuin untuvaa, lunta kaikkialla, valkeanaan.
Lumivaippaan, peittynyt on maa.
Talven syli on suojaansa ottanut sen
luonnon, kaiken ihanuuden.
Päivä on lyhyt, hämärtää
lumi pimeyttä kirkastaa.
Kuu nousee, ylle kattojen
tunnetko, talven sylin. luonnon kauneuden.
Kirjoittaja: Talven keiju
perjantai 12. joulukuuta 2014
Luukku 12
1 pss kaakaojauhetta
3-4 vaahtokarkkia
2 suklaakonvehtia
1 karkkikeppi
Lumiukkosopan mukana tulee yleensä runomuodossa oleva ohje:
3-4 vaahtokarkkia
2 suklaakonvehtia
1 karkkikeppi
Lumiukkosopan mukana tulee yleensä runomuodossa oleva ohje:
Kun pakkanen ulkona otettaan kiristää,
lumiukko soppa tää mieltäsi piristää.
Ensin kuumaan veteen liemi keittele,
ja kuivatut lumipallot mukaan heittele,
lopuksi vielä kunnolla lumiukon kävelykepillä sekoittele.
Soppa lämmittää ja ilostuttaa mieltä, saat näyttää pakkasukolle kieltä!
Sain lahjaksi tälläisen lumiukkosopan ainekset. Minun juomassani ei tosin ollut konvehteja ja vettä tuli laittaa 2dl. Voin lämpöisesti suositella juomaa kaikille kaakaon ystäville. Tätä oli todellinen nautinto juoda. =)
torstai 11. joulukuuta 2014
Luukku 11
Pelimanni
Viulutonttu taituroi,
valssi ihanasti soi.
Hän on tehnyt paljon
työtä,
harjoitellut monta
yötä:
pillereitä
tarvittiin,
kun rääkki päätä
särki niin.
Mutta nyt hän
jousellaan
saa kaikki kielet
laulamaan
ja herkät sormet
tanssivat
polskat, valssit,
masurkat.
Kauheaa,
ihanaa,
repivää,
pehmeää...
Ihme pienen laatikon:
kaikki äänet siinä
on!
-Lotta Gahrton,
suomeksi riimitellyt
Tuula Korolainen,
Tonttulassa, 2003-
keskiviikko 10. joulukuuta 2014
Luukku 10
Tosi Pikkuinen mietti ,
mihin hän voisi mennä, ettei olisi kenenkään tiellä. Miettiessään hän oli
kävellyt kellarin ovelle.
Hän avasi oven, sytytti
valon ja asteli portaat alas kellariin. Hyllyjen alla, mehupullojen ja hillojen
alapuolella, nukkui satamäärin pieniä toukkia talvikoteloissaan. Joulupukin
kesäperhoset vetelivät siellä uniaan, jokunen siili torkkui lehtipeitteen alla
ja muutama käärmekin oli kerällä talviuntaan nukkumassa. Tonttu Tosi Pikkuinen
päätti hoivata vielä hieman toukkiakin. Hän nosteli perhostoukkien pudonneet
peitteet ja kohenteli siilien kahisevat untuvatäkit.
Mutta kun Tosi Pikkuinen
tuli pihalle, hän pelästyi. Ulkona oli hirmuinen huuto ja meteli. Tontut
juoksivat hädissään pitkin Korvatunturin pihaa, huutelivat ja kurkkivat sisään
joka ikkunasta ja ovesta.
-Tosiii! Tosiii! Kaikui
jokaisen tunturin kupeesta. Joulupukki seisoi portaalla huolestuneen näköisenä.
Mutta Joulumuori seurasi Tosi Pikkuisen tossunjälkiä ja juoksi hengästyneenä
pienen tontun luo. Ja tonttu Tosi Pikkuinen juoksi suoraan Joulumuorin syliin.
Naurun ja itkun lomassa hän nikotteli kummallisen kysymyksen:
-Olenko minä oikea
tonttu?
-Miten niin? Ihmetteli
Joulumuori ja pyyhki kyyneleet tonttu Tosi Pikkuisen poskilta. Muorin kämmen
tuntui lämpöiseltä ja hyvin pehmeältä. -Totta kai sinä olet oikea tonttu!
-Minä olen kaikkeen liian
pieni, kuiskasi Tosi Pikkuinen.
Silloin Joulumuori kietoi
pienen tontun villatakkinsa sisään ja sanoi hyvin vakavasti:
-Sinä jos kuka olet oikea
tonttu. Sinä olet iloinen. Sinä osaat leikkiä. Ja sinulla on hellä ja
auttavainen mieli.
Tosi Pikkuinen hymyili ja
kietoi kätensä Joulumuorin kaulaan. Sitten hän antoi suukon muorin poskelle.
-Ja sinä osaat rakastaa,
kuiskasi Joulumuori, mutta sitä ei kuullut kukaan muu kuin tonttu Tosi
Pikkuinen, joka istui Joulumuorin sylissä.
-Hannele Huovi-
tiistai 9. joulukuuta 2014
Luukku 9
Ovelta tuprahti kirpeää
pakkasilmaa, kun tonttukaksoset Tuisku ja Huisku pyrähtivät tupaan ja alkoivat
huiskia ja häärätä aivan vimmatusti. Tuisku työnteli hirmuista pölynimuria ja
Huisku kiskoi perässään ämpäriä ja pesuharjaa. Kaksoset olivat kaataa alleen
tonttu Tosi Pikkuisen.
-Oho! Sanoi Tuisku. -Hyvä
ettet joutunut imuriin.
-Kappas
vain, sanoi Huisku. -Siinähän on tonttu Tosi Pikkuinen aivan ilman työtä. Nyt
voitkin auttaa meitä siivoamisessa.
Tosi Pikkuinen ilahtui,
kun hän vihdoin sai jotain tekemistä. Hän tarttui ämpäriin, mutta ei jaksanut
kantaa sitä. Hän tukki sormilla korvansa, sillä hän pelkäsi imurin ääntä.
-Ai niin! Sinä olet vielä
liian pieni, sanoivat Huisku ja Tuisku ja pyyhälsivät eteenpäin. Tosi Pikkuinen
jäi seisomaan keskelle lattiaa.
-Olisin minä osannut
pyyhkiä pölyt, tuumi Tosi Pikkuinen ja tunsi itsennsä niin yksinäiseksi ja
onnetttomaksi, ettei ikinä ennen. Hän huokasi ja lähti ulos.
Ulkona oli kirpeä
pakkassää. Pohjoisen kaamos levitti ilmaan paksua sinistä hämärää. Tunturit
kohosivat mustina ja lempeinä metsän takaa ja Tosi Pikkuinen kuuli, miten ketut
ja riekot juttelivat tunturissa. Porojen suojasta tuikki valoa ja Tosi
Pikkuinen päätti mennä poroja hoitamaan.
-Minäpä tuon teille
jäkälää, sanoi Tosi Pikkuinen. Hän haki jokaiselle porolle jäkäläpalleron ja
tarjoili ne pikkuisesta kämmenestään.
-Sepä
oli herkkua! Sanoivat porot ja nuolivat tontun kättä. -Jäkälä on parasta, kun
sen saa Tonttu Tosi pikkuisen kämmeneltä.
Kun Tosi Pikkuinen tuli
taas pihalle, kuu oli jo noussut tunturin takaa ja tähdet olivat kasvaneet
suuremmiksi. Tuuli ajeli kimmeltäviä kiteitä pitkin hangen pintaa. Tiainen ja
punatulkku kyyhöttivät tuulensuojassa aitan räystään alla ja Tosi Pikkuinen
päätti hoitaa hieman lintujakin.
-Minäpä tuon teille
jyviä, sanoi tonttu Tosi Pikkuinen. Hän meni aittaan ja haki kummallekin pari
pikkuista jyvää ja tarjoili ne pikkuisesta kämmenestään.
-Sepä oli herkkua!
Sanoivat linnut. -Parhaat jyvät saa tonttu Tosi Pikkuisen kämmeneltä.
Jatkuu huomenna... =)
Jatkuu huomenna... =)
maanantai 8. joulukuuta 2014
Luukku 8
Tonttu Tosipikkuinen
Tonttu tosi pikkuinen
istui pöydän reunalla ja heilutteli jalkojaan. Hän odotti, että joku huomaisi
hänet, sillä hän halusi kovasti leikkiä. Mutta kaikki touhusivat omiaan, sillä
joulu oli tulossa.
-Kappas vain, sanoi
joulupukki.
-Siinähän istuu itse Tosi
Pikkuinen! Sinä voisit lukea minulle ääneen lasten toivomuskirjeitä, niin
säästettäisiin vähän aikaa.
Joulupukilla oli
kädessään paksu nippu kirjeitä, jotka hän oli juuri hakenut korvatunturin
postilaatikosta.
-Ai niin! Naurahti
joulupukki. -Sinähän et osaa lukea. Olet vielä liian pieni.
Ja pukki meni menojaan ja
tavaili mennessään kirjekuorista lasten nimiä ja osoitteita.
-Olisin minä osannut
avata kuoret, supisi Tosi Pikkuinen itsekseen. Hän istui pöydän reunalla ja
heilutteli jalkojaan. Pienet kulkuset hänen tossuissaan helisivät.
-Kappas vain, sanoi Taikina - Tonttu, ja läimäytti tuoksuvan piparkakkutaikinan aivan Tosi Pikkuisen viereen. -Siinähän on Tosi Pikkuinen aivan jouten. Ja Taikina - Tonttu työnsi kaulimen Tosi Pikkuisen syliin, mutta kaulin oli painava ja Tosi Pikkuiselle nousi vesi silmiin.
-Ai niin! Sanoi Taikina-
Tonttu. -Sinä olet vielä liian pieni.
Taikina-tonttu otti
kaulimen ja alkoi levitellä jauhoa pöydälle. Tosi Pikkuinen pyyhki vedet
silmistä ja laskeutui pöydän jalkaa pitkin lattialle, sillä Taikina - Tonttu
oli levitellyt pöydän täyteen peltejä, piparkakkumuotteja ja taikinakulhoja.
Piparit ja tortut piti saada valmiiksi ennen joulupukin lähtöä.
-Olisin minä osannut
ripotella jauhot, mutisi Tosi Pikkuinen ja oli pillahtamaisillaan itkuun. Hän
mietti oliko hän edes oikea tonttu. Joulu oli tulossa, mutta hän oli kaikkeen
liian pieni.
Jatkuu huomenna... =)
Jatkuu huomenna... =)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)