Luukku 21

4. Adventti

Neljäs liekki lausuu:
"Nyt odotus on päättynyt.
Siis kerallani riemuitkaa.
Jo joulun juhla tulla saa."

Luukku 20

Kohta on joulu ja piakkoin pitäisi kuusi koristella. Millä tavoin sen koristelisi? Tekisikö samoin kuin muumit? =)

Muumilaakson joulukuusen koristelu

 

(Tove Jansson; Kuusi. Kokoelmasta näkymätön lapsi ja muita kertomuksia. Suom. Laila Järvinen.)

Muumilaakson joulukuusi koristeltiin näin:

"He kantoivat heti joulukuusen pihalle ja istuttivat sen lujasti lumeen. Sitten he alkoivat koristaa sitä latvasta lähtien kaikella kauniilla, mitä vain keksivät.

He koristivat sen kesäpuutarhan näkinkengillä ja Niiskuneidin helminauhoilla. He poimivat salongin lampusta kristallit ja ripustivat ne oksille. Latvaan he asettivat punaisen silkkiruusun, jonka Muumimamma oli saanut Muumipeikon isältä.

Kaikki kantoivat sinne kauneinta mitä tiesivät lepyttääkseen  talvern käsittämättömiä voimia.

Kun kuusi oli valmis, kulki Hemulin täti jälleen potkukelkallaan ohitse. Nyt hän polki toiseen suuntaan, ja hänellä oli jos mahdollista vielä kiireempi kuin äsken.

- Katso meidän kuustamme, Muumipeikko huusi.

- Varjelkoon! Sanoi Hemulin täti. Mutta te olettekin aina olleet kummallisia. Nyt minun täytyy mennä... Täytyy ehtiä valmistamaan ruokaa, ennen kuin joulu tulee.

- Joulu? Toisti Muumipeikko ihmetellen. Syökö se?"

Luukku 19

Pian pihaan alkoi saapua autoja. Paikalle ajoi metalliyrittäjä rekeä korjaamaan, kangaskauppias reen revennyttä sisustusta uusimaan, lahjatavarakauppiaita paperikääröineen lahjoja paketoimaan sekä koko joukko muita talkoolaisia poroja etsimään. Ja ajoipa pihaan vielä ambulanssillaan vuoden karkkilalainenkin, Rannan Teuvo joulupukin jalkaa hoitamaan.

Pihassa kävi iloinen vilinä ja vilske. Ihan niin kuin tonttulassa, tuumi joulupukki.

Pian reki oli korjattu ja uudelleen lastattu. Kadonneet porot olivat löytyneet ja joulupukin nilkkakin oli saanut tarvittavan ensiavun. Joulupukki istahti rekeen, katsoi ympärillään olevaa yrittäjäjoukkoa ja hymyili. – Olen minä teistä karkkilalaisista paljon kuullut, mutta jälleen kerran te kyllä ylititte itsenne. Toivottavasti kaikki kaupungin asukkaat osaavat arvostaa teidän tarjoamianne hyviä palveluja. Kokemuksesta kyllä tiedän, etteivät asiat joka kaupungissa ole niin hyvin kuin täällä.

Ja niin joulupukki sytytti rekensä uudet upeat, Karkkilasta hankitut ajovalot ja lähti liikkeelle. Lasten joulu oli turvattu ja eivätpähän porot ainakaan valon puutteesta tulisi toista kertaa eksymään.

Mitä piditte joulutarinoista? Kerrottehan mielipiteenne. =)

Luukku 18

- Tontutko, kysyi isäntä. Joulupukki pudisti päätään ja kertoi, että Jaska ja Juuso olivat joulupukin poroja, jotka olivat ensimmäistä kertaa mukana aatonaaton tarkistuskierroksella. Petteri Punakuono oli vielä viime jouluna ollut mukana sekä aatonaaton että aattoillan kierroksilla, mutta tänä jouluna jo vanhaksi käynyt Petteri oli saanut jäädä kotiin lepään. Oli nuorempien vuoro. Mutta kaikki ei ollut sujunut ihan suunnitelmien mukaan.

Joulupukki kumartui ja poimi maasta lasin sirpaleita. Joulupukin lyhty oli hajonnut rysähdyksessä. No toisaalta, ei lyhdystä muutenkaan liioin apua ollut. Lyhdyn takia oli tähän jamaan jouduttukin. Heikkotehoinen lyhty ei pystynyt korvaamaan Petterin loistavaa nenää. Porot olivat eksyneet reitiltä ja törmänneet suureen kuuseen.

- Mitä me nyt teemme? En ikinä saa rekeä korjatuksi huomisiltaan mennessä.

Isäntä oli jo toipunut pahimmasta hämmästyksestä ja alkoi hahmotella päässään suunnitelmaa. – Mennäänpäs meille. Eiköhän me homma hanskaan saada.

Sisällä isäntä tarttui puhelimeen ja alkoi soitella. Olipa onni onnettomuudessa, että haaveri oli sattunut juuri karkkilalaisen yrittäjän metsässä. Karkkilalaiset yrittäjät olivat tunnettuja hyvästä asiakaspalvelusta, monipuolisista palveluista, joustavuudesta ja ennen kaikkea yhteistyöstä. Sillä yhteistyötä tässä tilanteessa juuri tarvittaisiin.

Minkälaista yhteistyötä mahtaa olla luvassa? Huomenna saamme tietää. =)

Luukku 17

Metsässä lojui sikin sokin lahjapaketteja, suuria ja pieniä, punaisia, sinisiä, vihreitä ja keltaisia ja lahjapakettien alla törrötti puinen reki, jonka jalakset olivat vääntyneet. Kuusen alta kuului vaimeaa voivotusta.

Isäntä lähestyi kuusta varovaisesti ja siirsi sen oksia kädellään. Hän katsoi näkemäänsä epäuskoisena, sulki silmänsä ja avasi ne uudelleen ja – kyllä - siinä se oli edelleen. Kuusen alla makasi joulupukki voivotellen hiljaa ja pidelleen oikeaa nilkkaansa.

- Ai ai ai ai… Voi voi voi… Miten tässä nyt näin pääsi käymään? Voisittekos auttaa hieman, että pääsisin täältä ylös. Ai ai ai ai… Voi voi voi… Miten ihmeessä? Voi voi voi…

Isäntä ojensi kätensä ja veti joulupukin varovasti pystyyn. Niin tai varovasti ja varovasti. Voitte vain kuvitella, että joulupukin pystyyn vetämiseksi tarvitaan kyllä aika paljon voimia. Joulupukki nousi seisaalleen, puisteli lumia vaatteistaan ja alkoi tehdä tilannearvioita. Joulupukin nilkka oli nyrjähtänyt, lahjapaketit olivat ruttuisia, mutta kaikkein pahimmassa jamassa oli reki. Reen jalakset olivat vääntyneet, toinen jalaksista oli murtunut ja irronnut kannattimistaan.

Joulupukki huokasi raskaasti ja silmäili samalla ympärilleen. – Missä Jaska ja Juuso ovat? 

Miten pukille nyt käy? Keitä ovat Jaska ja Juuso? Se selviää ensi kerralla. =D

Luukku 16

JOULUSATU

Haluatteko kuulla salaisuuden? Salaisuuden siitä, mitä viime jouluna oli lähellä tapahtua. Oli nimittäin oikein pelottavan lähellä, että lapset olisivat jääneet ilman joululahjoja.

Kaikki lähti liikkeelle siitä, kun jouluaaton aattoiltana, siis sinä samana iltana kun illalla oli laitettu kinkku uuniin kypsymään, eräs ruskea pieni koira – ei siis Minka eikä Tinka, eikä Remu eikä Kemu – vaan se pieni ruskea pörröinen koira, joka asuu siellä Antiaistentien varressa, aivan Isonmetsän rajalla, alkoi vimmatusti haukkua keskellä yötä.

Niin tai oikeasti kaikki oli alkanut jo hetkeä aikaisemmin, kun metsästä kuului valtava rysähdys.

Talon isäntä heräsi kuitenkin vasta haukkumiseen, nousi ylös sängystä ja raotti ikkunaverhoa. Puiden latvat heiluivat vimmatusti vasten kuutamoa. Isäntä päätti mennä katsomaan ainakin pihalle, mitä metsässä oikein tapahtui.

Päästyään metsän laitaan, siihen missä kaksi polkua erkani toisistaan, sekä isäntä että koira jähmettyivät paikalleen. Isäntä ei sanonut sanaakaan, eikä koira päästänyt äännähdystäkään – he katsoivat vuorotellen toisiaan ja sitä, mitä edessään näkivät. 

Mitähän isäntä ja pieni ruskea koira ovatkaan löytäneet? Sen saat tietää avaamalla huomennakin kalenteriluukun. =)

Luukku 15

Joulun edellä

Hiljaa illan hämärässä

joulu-ukko kulkee;

pimenevi metsän rinne,

yöhön seudun sulkee.

Ukko hiipii tupasien

pienoisien takaa;

kuuntelevi, katselevi

muoto hällä vakaa.

Tähän aikaa ukolla

on yllin kyllin töitä,

täytyy olla liikkehellä

päivää sekä yötä.

Muistiin kaikki Matit, Maijat

ottaa täytyy tarkoin.

Varat myöskin lueskella

yksin penneine, markoin.

Ettei kukaan ilman jäisi

-siinä ukon huoli.

Ettei lahjat väärin menis

-siinä toinen puoli.

Hiljaa kulkee ukko kulta

illan hämärässä.

Lapset unta ihanata

uinuu lämpimässä.

- Aili Nissinen -