Luukku 24!

Hyvää ja rauhallista joulua!

Luukku 23

Jukolan veljesten joulusauna

On jouluilta.

Ilma on suoja.

Harmaat pilvet peittävät taivaan,ja vastatullut lumi

peittää vuoret ja laaksot.

kuuluu metsästä hiljainen kohina.

Teeri illastaa

urpuisessa koivussa,

tilhiparvi punoittavassa pihlajassa,

ja harakka,

männistön kärkäs neito,

kantelee varpuja

vastaisen pesänsä perusteeksi.

Niin mökissä

kuin komeassa kartanossa

on iloa ja rauhaa,

niin myös veljesten pirtissä

Impivaaran aholla.

Mutta pirtistä kuuluu

löylyn kohina

kiukaan kuumilta kiviltä

ja pehmeitten vihtojen hutkinta.

Ottavat nyt veljekset

ankaran joulukylvyn,

Ja kun viimein

polttavan helteinen  löylytys

oli päätetty,

astuivat he alas,

pukivat yllensä

ja istuivat levähtämään.

Siinä he istuivat

puhallellen ja vuodattaen hikeä.

Loimottava päre

valaisi huonetta.

-Aleksis Kivi, mukaelma; Seitsemän veljestä,

Kultainen lukukirja, 1957-

Luukku 22

Kotitonttu joulun aikaan
miten paljon tehdä saikaan!
Pitkin päivää riitti työtä
tonttu hääri toisten myötä.
Lumet loi se riihitieltä.
Sitten jyvät nouti sieltä.
Lehmäin eteen heinät kantoi.
Kanoille myös vettä antoi.
Hevosille kaurat heitti,
loimin lämpimin ne peitti.
Vilkkui soma piippalakki
tonttuhousut - harmaa takki...
Vasta ehtiessä illan palas loukkoon tallin sillan.
-Ester Ahokainen-

Koska itselläni on nyt joulun alla ollut kovin kiirettä, nin tämä runo vaikutti vallan sopivalta tänne luukkuun. =)

Luukku 21

4. Adventti

Neljäs liekki lausuu:
"Nyt odotus on päättynyt.
Siis kerallani riemuitkaa.
Jo joulun juhla tulla saa."

Luukku 20

Kohta on joulu ja piakkoin pitäisi kuusi koristella. Millä tavoin sen koristelisi? Tekisikö samoin kuin muumit? =)

Muumilaakson joulukuusen koristelu

 

(Tove Jansson; Kuusi. Kokoelmasta näkymätön lapsi ja muita kertomuksia. Suom. Laila Järvinen.)

Muumilaakson joulukuusi koristeltiin näin:

"He kantoivat heti joulukuusen pihalle ja istuttivat sen lujasti lumeen. Sitten he alkoivat koristaa sitä latvasta lähtien kaikella kauniilla, mitä vain keksivät.

He koristivat sen kesäpuutarhan näkinkengillä ja Niiskuneidin helminauhoilla. He poimivat salongin lampusta kristallit ja ripustivat ne oksille. Latvaan he asettivat punaisen silkkiruusun, jonka Muumimamma oli saanut Muumipeikon isältä.

Kaikki kantoivat sinne kauneinta mitä tiesivät lepyttääkseen  talvern käsittämättömiä voimia.

Kun kuusi oli valmis, kulki Hemulin täti jälleen potkukelkallaan ohitse. Nyt hän polki toiseen suuntaan, ja hänellä oli jos mahdollista vielä kiireempi kuin äsken.

- Katso meidän kuustamme, Muumipeikko huusi.

- Varjelkoon! Sanoi Hemulin täti. Mutta te olettekin aina olleet kummallisia. Nyt minun täytyy mennä... Täytyy ehtiä valmistamaan ruokaa, ennen kuin joulu tulee.

- Joulu? Toisti Muumipeikko ihmetellen. Syökö se?"

Luukku 19

Pian pihaan alkoi saapua autoja. Paikalle ajoi metalliyrittäjä rekeä korjaamaan, kangaskauppias reen revennyttä sisustusta uusimaan, lahjatavarakauppiaita paperikääröineen lahjoja paketoimaan sekä koko joukko muita talkoolaisia poroja etsimään. Ja ajoipa pihaan vielä ambulanssillaan vuoden karkkilalainenkin, Rannan Teuvo joulupukin jalkaa hoitamaan.

Pihassa kävi iloinen vilinä ja vilske. Ihan niin kuin tonttulassa, tuumi joulupukki.

Pian reki oli korjattu ja uudelleen lastattu. Kadonneet porot olivat löytyneet ja joulupukin nilkkakin oli saanut tarvittavan ensiavun. Joulupukki istahti rekeen, katsoi ympärillään olevaa yrittäjäjoukkoa ja hymyili. – Olen minä teistä karkkilalaisista paljon kuullut, mutta jälleen kerran te kyllä ylititte itsenne. Toivottavasti kaikki kaupungin asukkaat osaavat arvostaa teidän tarjoamianne hyviä palveluja. Kokemuksesta kyllä tiedän, etteivät asiat joka kaupungissa ole niin hyvin kuin täällä.

Ja niin joulupukki sytytti rekensä uudet upeat, Karkkilasta hankitut ajovalot ja lähti liikkeelle. Lasten joulu oli turvattu ja eivätpähän porot ainakaan valon puutteesta tulisi toista kertaa eksymään.

Mitä piditte joulutarinoista? Kerrottehan mielipiteenne. =)

Luukku 18

- Tontutko, kysyi isäntä. Joulupukki pudisti päätään ja kertoi, että Jaska ja Juuso olivat joulupukin poroja, jotka olivat ensimmäistä kertaa mukana aatonaaton tarkistuskierroksella. Petteri Punakuono oli vielä viime jouluna ollut mukana sekä aatonaaton että aattoillan kierroksilla, mutta tänä jouluna jo vanhaksi käynyt Petteri oli saanut jäädä kotiin lepään. Oli nuorempien vuoro. Mutta kaikki ei ollut sujunut ihan suunnitelmien mukaan.

Joulupukki kumartui ja poimi maasta lasin sirpaleita. Joulupukin lyhty oli hajonnut rysähdyksessä. No toisaalta, ei lyhdystä muutenkaan liioin apua ollut. Lyhdyn takia oli tähän jamaan jouduttukin. Heikkotehoinen lyhty ei pystynyt korvaamaan Petterin loistavaa nenää. Porot olivat eksyneet reitiltä ja törmänneet suureen kuuseen.

- Mitä me nyt teemme? En ikinä saa rekeä korjatuksi huomisiltaan mennessä.

Isäntä oli jo toipunut pahimmasta hämmästyksestä ja alkoi hahmotella päässään suunnitelmaa. – Mennäänpäs meille. Eiköhän me homma hanskaan saada.

Sisällä isäntä tarttui puhelimeen ja alkoi soitella. Olipa onni onnettomuudessa, että haaveri oli sattunut juuri karkkilalaisen yrittäjän metsässä. Karkkilalaiset yrittäjät olivat tunnettuja hyvästä asiakaspalvelusta, monipuolisista palveluista, joustavuudesta ja ennen kaikkea yhteistyöstä. Sillä yhteistyötä tässä tilanteessa juuri tarvittaisiin.

Minkälaista yhteistyötä mahtaa olla luvassa? Huomenna saamme tietää. =)

Luukku 17

Metsässä lojui sikin sokin lahjapaketteja, suuria ja pieniä, punaisia, sinisiä, vihreitä ja keltaisia ja lahjapakettien alla törrötti puinen reki, jonka jalakset olivat vääntyneet. Kuusen alta kuului vaimeaa voivotusta.

Isäntä lähestyi kuusta varovaisesti ja siirsi sen oksia kädellään. Hän katsoi näkemäänsä epäuskoisena, sulki silmänsä ja avasi ne uudelleen ja – kyllä - siinä se oli edelleen. Kuusen alla makasi joulupukki voivotellen hiljaa ja pidelleen oikeaa nilkkaansa.

- Ai ai ai ai… Voi voi voi… Miten tässä nyt näin pääsi käymään? Voisittekos auttaa hieman, että pääsisin täältä ylös. Ai ai ai ai… Voi voi voi… Miten ihmeessä? Voi voi voi…

Isäntä ojensi kätensä ja veti joulupukin varovasti pystyyn. Niin tai varovasti ja varovasti. Voitte vain kuvitella, että joulupukin pystyyn vetämiseksi tarvitaan kyllä aika paljon voimia. Joulupukki nousi seisaalleen, puisteli lumia vaatteistaan ja alkoi tehdä tilannearvioita. Joulupukin nilkka oli nyrjähtänyt, lahjapaketit olivat ruttuisia, mutta kaikkein pahimmassa jamassa oli reki. Reen jalakset olivat vääntyneet, toinen jalaksista oli murtunut ja irronnut kannattimistaan.

Joulupukki huokasi raskaasti ja silmäili samalla ympärilleen. – Missä Jaska ja Juuso ovat? 

Miten pukille nyt käy? Keitä ovat Jaska ja Juuso? Se selviää ensi kerralla. =D

Luukku 16

JOULUSATU

Haluatteko kuulla salaisuuden? Salaisuuden siitä, mitä viime jouluna oli lähellä tapahtua. Oli nimittäin oikein pelottavan lähellä, että lapset olisivat jääneet ilman joululahjoja.

Kaikki lähti liikkeelle siitä, kun jouluaaton aattoiltana, siis sinä samana iltana kun illalla oli laitettu kinkku uuniin kypsymään, eräs ruskea pieni koira – ei siis Minka eikä Tinka, eikä Remu eikä Kemu – vaan se pieni ruskea pörröinen koira, joka asuu siellä Antiaistentien varressa, aivan Isonmetsän rajalla, alkoi vimmatusti haukkua keskellä yötä.

Niin tai oikeasti kaikki oli alkanut jo hetkeä aikaisemmin, kun metsästä kuului valtava rysähdys.

Talon isäntä heräsi kuitenkin vasta haukkumiseen, nousi ylös sängystä ja raotti ikkunaverhoa. Puiden latvat heiluivat vimmatusti vasten kuutamoa. Isäntä päätti mennä katsomaan ainakin pihalle, mitä metsässä oikein tapahtui.

Päästyään metsän laitaan, siihen missä kaksi polkua erkani toisistaan, sekä isäntä että koira jähmettyivät paikalleen. Isäntä ei sanonut sanaakaan, eikä koira päästänyt äännähdystäkään – he katsoivat vuorotellen toisiaan ja sitä, mitä edessään näkivät. 

Mitähän isäntä ja pieni ruskea koira ovatkaan löytäneet? Sen saat tietää avaamalla huomennakin kalenteriluukun. =)

Luukku 15

Joulun edellä

Hiljaa illan hämärässä

joulu-ukko kulkee;

pimenevi metsän rinne,

yöhön seudun sulkee.

Ukko hiipii tupasien

pienoisien takaa;

kuuntelevi, katselevi

muoto hällä vakaa.

Tähän aikaa ukolla

on yllin kyllin töitä,

täytyy olla liikkehellä

päivää sekä yötä.

Muistiin kaikki Matit, Maijat

ottaa täytyy tarkoin.

Varat myöskin lueskella

yksin penneine, markoin.

Ettei kukaan ilman jäisi

-siinä ukon huoli.

Ettei lahjat väärin menis

-siinä toinen puoli.

Hiljaa kulkee ukko kulta

illan hämärässä.

Lapset unta ihanata

uinuu lämpimässä.

- Aili Nissinen -

Luukku 14

3. Adventti

Kolmas liekki puhuu näin:
"Jo joulu hiipii tänne päin.
Kun valoani katselette,
sen tulosta jo iloitsette.
Pian viikko ohi vilistää,
jäljelle vain yksi jää."

Luukku 13

Hyvää Lucian päivää!

Talven syli
 
Kuin untuvaa, lunta kaikkialla, valkeanaan.
Lumivaippaan, peittynyt on maa.
Talven syli on suojaansa ottanut sen
luonnon, kaiken ihanuuden.
Päivä on lyhyt, hämärtää
lumi pimeyttä kirkastaa.
Kuu nousee, ylle kattojen
tunnetko, talven sylin. luonnon kauneuden.

 Kirjoittaja: Talven keiju

Luukku 12

Oma juomani. =)

Lumiukkosoppa

1 pss kaakaojauhetta
3-4 vaahtokarkkia
2 suklaakonvehtia
1 karkkikeppi

Lumiukkosopan mukana tulee yleensä runomuodossa oleva ohje:

Kun pakkanen ulkona otettaan kiristää,
lumiukko soppa tää mieltäsi piristää.
Ensin kuumaan veteen liemi keittele,
ja kuivatut lumipallot mukaan heittele,
lopuksi vielä kunnolla lumiukon kävelykepillä sekoittele.
Soppa lämmittää ja ilostuttaa mieltä, saat näyttää pakkasukolle kieltä!

 Sain lahjaksi tälläisen lumiukkosopan ainekset. Minun juomassani ei tosin ollut konvehteja ja vettä tuli laittaa 2dl. Voin lämpöisesti suositella juomaa kaikille kaakaon ystäville. Tätä oli todellinen nautinto juoda. =)

Luukku 11

Pelimanni

Viulutonttu taituroi,

valssi ihanasti soi.

Hän on tehnyt paljon työtä,

harjoitellut monta yötä:

pillereitä tarvittiin,

kun rääkki päätä särki niin.

Mutta nyt hän jousellaan

saa kaikki kielet laulamaan

ja herkät sormet tanssivat

polskat, valssit, masurkat.

Kauheaa,

ihanaa,

repivää,

pehmeää...

Ihme pienen laatikon:

kaikki äänet siinä on!

-Lotta Gahrton, suomeksi riimitellyt

Tuula Korolainen, Tonttulassa, 2003-

Luukku 10

Tosi Pikkuinen mietti , mihin hän voisi mennä, ettei olisi kenenkään tiellä. Miettiessään hän oli kävellyt kellarin ovelle.

Hän avasi oven, sytytti valon ja asteli portaat alas kellariin. Hyllyjen alla, mehupullojen ja hillojen alapuolella, nukkui satamäärin pieniä toukkia talvikoteloissaan. Joulupukin kesäperhoset vetelivät siellä uniaan, jokunen siili torkkui lehtipeitteen alla ja muutama käärmekin oli kerällä talviuntaan nukkumassa. Tonttu Tosi Pikkuinen päätti hoivata vielä hieman toukkiakin. Hän nosteli perhostoukkien pudonneet peitteet ja kohenteli siilien kahisevat untuvatäkit. 

Mutta kun Tosi Pikkuinen tuli pihalle, hän pelästyi. Ulkona oli hirmuinen huuto ja meteli. Tontut juoksivat hädissään pitkin Korvatunturin pihaa, huutelivat ja kurkkivat sisään joka ikkunasta ja ovesta.

-Tosiii! Tosiii! Kaikui jokaisen tunturin kupeesta. Joulupukki seisoi portaalla huolestuneen näköisenä. Mutta Joulumuori seurasi Tosi Pikkuisen tossunjälkiä ja juoksi hengästyneenä pienen tontun luo. Ja tonttu Tosi Pikkuinen juoksi suoraan Joulumuorin syliin. Naurun ja itkun lomassa hän nikotteli kummallisen kysymyksen:

-Olenko minä oikea tonttu?

-Miten niin? Ihmetteli Joulumuori ja pyyhki kyyneleet tonttu Tosi Pikkuisen poskilta. Muorin kämmen tuntui lämpöiseltä ja hyvin pehmeältä. -Totta kai sinä olet oikea tonttu!

-Minä olen kaikkeen liian pieni, kuiskasi Tosi Pikkuinen.

Silloin Joulumuori kietoi pienen tontun villatakkinsa sisään ja sanoi hyvin vakavasti:

-Sinä jos kuka olet oikea tonttu. Sinä olet iloinen. Sinä osaat leikkiä. Ja sinulla on hellä ja auttavainen mieli.

Tosi Pikkuinen hymyili ja kietoi kätensä Joulumuorin kaulaan. Sitten hän antoi suukon muorin poskelle.

-Ja sinä osaat rakastaa, kuiskasi Joulumuori, mutta sitä ei kuullut kukaan muu kuin tonttu Tosi Pikkuinen, joka istui Joulumuorin sylissä.

-Hannele Huovi-

Luukku 9

Ovelta tuprahti kirpeää pakkasilmaa, kun tonttukaksoset Tuisku ja Huisku pyrähtivät tupaan ja alkoivat huiskia ja häärätä aivan vimmatusti. Tuisku työnteli hirmuista pölynimuria ja Huisku kiskoi perässään ämpäriä ja pesuharjaa. Kaksoset olivat kaataa alleen tonttu Tosi Pikkuisen.

-Oho! Sanoi Tuisku. -Hyvä ettet joutunut imuriin.

-Kappas vain, sanoi Huisku. -Siinähän on tonttu Tosi Pikkuinen aivan ilman työtä. Nyt voitkin auttaa meitä siivoamisessa.

Tosi Pikkuinen ilahtui, kun hän vihdoin sai jotain tekemistä. Hän tarttui ämpäriin, mutta ei jaksanut kantaa sitä. Hän tukki sormilla korvansa, sillä hän pelkäsi imurin ääntä.

-Ai niin! Sinä olet vielä liian pieni, sanoivat Huisku ja Tuisku ja pyyhälsivät eteenpäin. Tosi Pikkuinen jäi seisomaan keskelle lattiaa.

-Olisin minä osannut pyyhkiä pölyt, tuumi Tosi Pikkuinen ja tunsi itsennsä niin yksinäiseksi ja onnetttomaksi, ettei ikinä ennen. Hän huokasi ja lähti ulos.

Ulkona oli kirpeä pakkassää. Pohjoisen kaamos levitti ilmaan paksua sinistä hämärää. Tunturit kohosivat mustina ja lempeinä metsän takaa ja Tosi Pikkuinen kuuli, miten ketut ja riekot juttelivat tunturissa. Porojen suojasta tuikki valoa ja Tosi Pikkuinen päätti mennä poroja hoitamaan.

-Minäpä tuon teille jäkälää, sanoi Tosi Pikkuinen. Hän haki jokaiselle porolle jäkäläpalleron ja tarjoili ne pikkuisesta kämmenestään.

-Sepä oli herkkua! Sanoivat porot ja nuolivat tontun kättä. -Jäkälä on parasta, kun sen saa Tonttu Tosi pikkuisen kämmeneltä.

Kun Tosi Pikkuinen tuli taas pihalle, kuu oli jo noussut tunturin takaa ja tähdet olivat kasvaneet suuremmiksi. Tuuli ajeli kimmeltäviä kiteitä pitkin hangen pintaa. Tiainen ja punatulkku kyyhöttivät tuulensuojassa aitan räystään alla ja Tosi Pikkuinen päätti hoitaa hieman lintujakin.

-Minäpä tuon teille jyviä, sanoi tonttu Tosi Pikkuinen. Hän meni aittaan ja haki kummallekin pari pikkuista jyvää ja tarjoili ne pikkuisesta kämmenestään.

-Sepä oli herkkua! Sanoivat linnut. -Parhaat jyvät saa tonttu Tosi Pikkuisen kämmeneltä.

Jatkuu huomenna... =)

Luukku 8

Tonttu Tosipikkuinen

Tonttu tosi pikkuinen istui pöydän reunalla ja heilutteli jalkojaan. Hän odotti, että joku huomaisi hänet, sillä hän halusi kovasti leikkiä. Mutta kaikki touhusivat omiaan, sillä joulu oli tulossa.

-Kappas vain, sanoi joulupukki.

-Siinähän istuu itse Tosi Pikkuinen! Sinä voisit lukea minulle ääneen lasten toivomuskirjeitä, niin säästettäisiin vähän aikaa.

Joulupukilla oli kädessään paksu nippu kirjeitä, jotka hän oli juuri hakenut korvatunturin postilaatikosta.

-Ai niin! Naurahti joulupukki. -Sinähän et osaa lukea. Olet vielä liian pieni.

Ja pukki meni menojaan ja tavaili mennessään kirjekuorista lasten nimiä ja osoitteita.

-Olisin minä osannut avata kuoret, supisi Tosi Pikkuinen itsekseen. Hän istui pöydän reunalla ja heilutteli jalkojaan. Pienet kulkuset hänen tossuissaan helisivät.

-Kappas vain, sanoi Taikina - Tonttu, ja läimäytti tuoksuvan piparkakkutaikinan aivan Tosi Pikkuisen viereen. -Siinähän on Tosi Pikkuinen aivan jouten. Ja Taikina - Tonttu työnsi kaulimen Tosi Pikkuisen syliin, mutta kaulin oli painava ja Tosi Pikkuiselle nousi vesi silmiin.

-Ai niin! Sanoi Taikina- Tonttu. -Sinä olet vielä liian pieni.

Taikina-tonttu otti kaulimen  ja alkoi levitellä jauhoa pöydälle. Tosi Pikkuinen pyyhki vedet silmistä ja laskeutui pöydän jalkaa pitkin lattialle, sillä Taikina - Tonttu oli levitellyt pöydän täyteen peltejä, piparkakkumuotteja ja taikinakulhoja. Piparit ja tortut piti saada valmiiksi ennen joulupukin lähtöä.

-Olisin minä osannut ripotella jauhot, mutisi Tosi Pikkuinen ja oli pillahtamaisillaan itkuun. Hän mietti oliko hän edes oikea tonttu. Joulu oli tulossa, mutta hän oli kaikkeen liian pieni.

Jatkuu huomenna... =)