Metsässä lojui sikin sokin lahjapaketteja, suuria ja pieniä,
punaisia, sinisiä, vihreitä ja keltaisia ja lahjapakettien alla törrötti puinen
reki, jonka jalakset olivat vääntyneet. Kuusen alta kuului vaimeaa voivotusta.
Isäntä lähestyi kuusta varovaisesti ja siirsi sen oksia
kädellään. Hän katsoi näkemäänsä epäuskoisena, sulki silmänsä ja avasi ne
uudelleen ja – kyllä - siinä se oli edelleen. Kuusen alla makasi joulupukki
voivotellen hiljaa ja pidelleen oikeaa nilkkaansa.
- Ai ai ai ai… Voi voi voi… Miten tässä nyt näin pääsi
käymään? Voisittekos auttaa hieman, että pääsisin täältä ylös. Ai ai ai ai… Voi
voi voi… Miten ihmeessä? Voi voi voi…
Isäntä ojensi kätensä ja veti joulupukin varovasti pystyyn.
Niin tai varovasti ja varovasti. Voitte vain kuvitella, että joulupukin pystyyn
vetämiseksi tarvitaan kyllä aika paljon voimia. Joulupukki nousi seisaalleen,
puisteli lumia vaatteistaan ja alkoi tehdä tilannearvioita. Joulupukin nilkka
oli nyrjähtänyt, lahjapaketit olivat ruttuisia, mutta kaikkein pahimmassa
jamassa oli reki. Reen jalakset olivat vääntyneet, toinen jalaksista oli
murtunut ja irronnut kannattimistaan.
Joulupukki huokasi raskaasti ja silmäili samalla
ympärilleen. – Missä Jaska ja Juuso ovat?
Miten pukille nyt käy? Keitä ovat Jaska ja Juuso? Se selviää ensi kerralla. =D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti